Miten seksuaalisuus ilmenee kulttuurissa ja taiteessa?
Ei ole kiistaa siitä, etteikö seksuaalisuus ja siihen liittyvät ilmiöt olisi voimakkaasti biologisista motiiveista kohoavia. Ilman voimakasta seksuaalista halukkuutta lajimme – niin kuin muutkaan lajit – ei olisi selvinnyt kovinkaan pitkälle. Samalla biologisuus kuitenkin on vain yksi puoli ilmiöstä. Seksuaalisuuden ilmenemiseen vaikuttaa voimakkaasti kulttuuri. Ja toisin päin: seksuaalisuus myös ilmenee kulttuurin sekä taiteen kautta.
Jos seksuaalisuus olisi puhtaasti biologinen ilmiö, olisi hyvin hankalaa selittää esimerkiksi nopeita muutoksia siinä, millaiset seksuaalisen sisällön ilmaisemisen tavat ovat sallittuja ja hyväksyttyjä. Esimerkiksi vielä 1950-luvulla länsimaissa naisten pukeutuminen piti olla hyvin pidättyväistä, kun 1960-luvulla jo nähtiin erittäin lyhyitä ja hameita ja paljastavia kaula-aukkoja. Taustalla tuolloin oli muun muassa 1960-luvun hippiaatteen kulttuurinen vaikutus vaikutti siihen miten seksuaalisuus ilmeni muodissa. Muodin kulttuurisia ulottuvuuksia kannattaa tutkia syvemmin vaikka Design museossa.
Saman tapaisia ilmenemismuotojen muutoksia on tapahtunut läpi historian ja tapahtuu koko ajan. Nykyisessä digitaalisen viestinnän maailmassa muutokset ovat nopeampia kuin ikinä. Seksuaalisuus kulttuurissa ja taiteessa saavat koko ajan uudenlaisia ja kirjavampia ilmenemismuotoja.
Yhtenä käänteen tekevänä esimerkkinä pidetään 1980-luvulla aloitettua Oprah-ohjelmaa. Oprah otti tuolloin vielä tabuna olleen homoseksuaalisuuden sekä muut seksuaalivähemmistöt ohjelmansa kärjeksi. Hän alkoi näyttämään homopariskuntia ja tekemään esimerkiksi transseksuaalisuutta tutuksi suurelle yleisölle. Parin tulevan vuosikymmenen sisällä seksuaalivähemmistöistä ja varsinkin homoseksuaalisuudesta tuli länsimaissa yleisesti hyväksyttyjä, mikä on näkynyt muun muassa siinä että monet maat ja osavaltiot ovat sallineet saman sukupuolen väliset avioliitot. Vaikka asia nyt vaikuttaa itsestään selvyydeltä, täytyy muistaa että esimerkiksi Suomessa homoseksuaalisuus oli rikos aina vuoteen 1971 saakka. Oprahin kaltaiset ohjelmat ovat siis malliesimerkkejä siitä, miten kulttuuri voi nopeastikin vaikuttaa seksuaalisuuteen liittyvään suhtautumiseen. Videokulttuurista lisätietoa saa hyvin esimerkiksi Kansainvälisen audiovisuaalisen instituutin kautta.
Ennen Oprahia todelliset edelläkävijät ovat olleet kuitenkin taiteilijat. Esimerkiksi 1960-luvulla Pentti Saarikosken ja Hannu Salaman kaltaiset kirjailijat alkoivat toden teolla murtamaan seksuaalisuuteen liittyviä muureja. Kun 1960-luvulle asti Suomessa oli suoranaisesti kiellettyä kirjoittaa seksuaalisuuteen liittyvistä asioista suorasanaisesti, tuon ajan eturivikirjailijat alkoivat kuvailla seksuaalista kanssakäymistä hyvin eksplisiittisesti ja siten tulivat melko nopeasti valtavirtaistaneeksi seksuaalisuuden kuvaamisen niin kirjallisuuteen kuin muihinkin taidemuotoihin. Tämän seurauksena seksuaalisuus kulttuurissa ja taiteessa näkyy nykyisin paikoin hyvin suoraan.
